Kesäyö

Ihana Oulu

Kahvilat, opiskelu, ystävät. Puistot, rakennukset, meri.

Vieläkin paljon löydettävää ja nähtävää.

Haikeus hiipii mieleen, kun tietää kaiken muuttuvan, vaan silti on kuljettava rohkeasti eteenpäin.

♥

♥

♥

PS. sivupalkissa nyt linkit myös last.fm- sekä Polyvore-profiileihini.

Vesi virtaa

Safka muuttuu habaksi, simsalabim

Lauantaina olleen kansainvälisen ravintolapäivän saldo jäi pop-up –ravintolassa käymisen sijaan Taste of Indian maukkaiden ruokien pariin, sillä nettisivut olivat kaatuneet eikä pari nälkäistä jaksanut jäädä odottelemaan ongelman korjaantumista. Paikan kanakorma ja lammascurry olivat molemmat aivan mahtavan maukkaita, joten tuonne eksytään epäilemättä uudemmankin kerran…

Plus hiukset senkun kasvaa ja päivät lämpenee. Treenikin luistaa, vaikka työpäivät on pitkiä ja väsyttäviä. Banaanien voimalla, perkele!

Blogistanian kuninkaalliset

Nyyppiä syrjitään aina. Keltanokat joutuvat taistelemaan saavuttaakseen yhteisössä vakiintuneen aseman. Hierarkiat ovat jäykkiä ja huipulla on puolustettava paikkaansa, jottei sieltä putoa. Viidakon lait ovat voimissaan ja menestyksen saavuttamiseksi on käytettävä kynsiään. Kuulostaako tutulta?

Varsinkin blogimaailmassa kyseinen ilmiö on viime aikoina ollut kärjistetysti esillä. Suosituille bloggaajille järjestetään omia kutsuja, joissa juodaan skumppaa ja keskustellaan blogimaailman hyvistä ja huonoista puolista. Tilanne on läjähtänyt käsiin: uusia kirjoittelijoita pomppii esiin kuin sieniä sateella ja blogien määrän lisääntyessä myös monimuotoisuus on kasvanut. Vanhat, perinteiset lifestyleblogit, joiden muutamat mammutit porskuttavat vuodesta toiseen, ovat kokeneet väljähtymisen, kun yläasteikäisten keskuudessa bloggaamisesta on tullut se juttu, jolla saadaan huomiota, ihailua ja hyväksyntää.

Ei ihmekään, että jotkut kokevat itsensä uhatuiksi ja pyrkivät siksi nostamaan omaa häntäänsä polkemalla muita alas.

Tällainen tilanne on mielestäni varsin hullunkurinen. Jokainen on joskus aloittanut bloggaamisen (tai ylipäätään – jokainen on joskus ollut se aloittelija, jolle vähän naureskellaan). Onko kuitenkin niin vaikea päästä yli tästä tunteesta, että tilanne muuttuu kärjistetyksi me vastaan muut –asemasodaksi?

Onko muutos kuitenkaan täysin pahasta? Voisi sanoa, että vanhan ajan bloggaaminen ja sen sisältämä yhteisöllisyys on kuollut blogien määrän eksponentiaalisen kasvun myötä. Samalla kuitenkin muutamien asukkaiden Blogistania-niminen kylä on kasvanut megalopolikseksi, jossa on jokaiselle jotain ja jossa jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään, löytää inspiraatiota, myötäelää elämän ilot ja surut. Suomen blogiskene on tavallaan kasvamassa aikuiseksi. Se näyttää valitettavasti tarkoittavan viattomuuden loppua kaupallistumisen näyttäessä nurjaa puoltaan. Avointen blogimiittien järjestäminen on Anonyyminurkan kuoltua muuttunut lähes mahdottomaksi ja tuotepussit koetaan välttämättömyyksiksi. Huonot kylkiäiset saavat jopa haukkuja. Blogitapaamiset ovat pienen piirin ja Etelä-Suomen juttu, joihin kutsutaan vain kerma.

Onko tämän aiemmin niin mystisen salaseuran osaksi haluamisessa jotain niin pohjattoman väärää? Kuka voi määritellä sen, kenellä on oikeus kirjoittaa ja kenellä ei?

Nurinkurinen kritisointi bloggaamisen aloittamisesta rahan perässä onkin jo melko elähtänyt argumentti. Nuorten tyttöjen epätoivoiset mainostusyritykset ja linssinsuojuskuvat lytätään täysin ennen kuin heille on edes annettu mahdollisuus kehittyä. Osa kutsuu bloggaamista jo työkseen ja saavuttaa sillä kohtuullisetkin tulot, mutta näistä blogeista kuitenkin paistaa se tärkein – rakkaus bloggaamiseen. Motivaatio tehdä ja saavuttaa. Mikäli tätä paloa ei ole, on jaksamista vaikea löytää.

Oikeaa vastausta on hyvin vaikea löytää, mutta paremman puutteessa jokainen voi itse pohtia omaa suhtautumistaan ihmislaumojen hierarkiaan. Internetissä kuviot muuttuvat väistämättä monimutkaisemmiksi, jolloin kontrastit suosittujen ja epäsuosittujen välillä ovat huimia. Tämä tarkoittaa vain sitä, että ymmärryksen on oltava laajempaa ja keskustelun avoimempaa.

PS. kirjoitellessani tätä tekstiä huomasin, että Pahaa puhetta –blogiin oli tullut kirjoitus samasta aiheesta :D. Hauska sattuma!